Edellinen päivitys oli siis paitsi osoitus mahtavasta huumorintajustani, myös siitä että päätin taas kerran märistyäni leikata otsatukasta Amelie-version. Ihan kiva, mutta nyt on sitten pakko huoltaa pärstääkin, kun ei voi piiloutua ylipitkän, epätasaisen otsatukan taakse. Aloitin yön pimeinä tunteina (en saanut unta heti Lapsrukan syötettyäni) nypistelemällä kulmakarvoja hieman siistimmiksi.
Fiilistelen vähintään kerran päivässä tulevan asuntomme pohjapiirrosta ja sijaintia ja olen aivan sitä mieltä että paikkaa vaihtamalla ne ongelmat on ennenkin kadonneet. Right. No, ainakin hälvenneet hetkeksi. Efe-annoksen nostoa aion ehdottaa psykolleni. Jospa se auttaisi. Siinä mun ratkaisut: pakeneminen ja lääkeannoksen nosto. Mut aika kauan niillä olenkin jo pärjännyt, todennäköisesti yli kolmanneksen elon tiestäni, tai harhapoluista, as you wish.
2 kommenttia:
Pidän peukkuja, että "pakeneminen ja lääkeannoksen nosto" auttavat. :) Ihan oikeasti, se paikka voi olla (liian) suuri negatiivinen vaikuttaja ja jo maisemanvaihdoskin voi viedä asioita oikeaan suuntaan. (Ei nyt tietysti ainoana tekijänä.) Muhun ainakin vaikuttaa ympäristö todella paljon. Uusilla kulmilla pääsee varmaan ainakin ihmisten ilmoille tuulehtimaan. :)
Kiitos! Tää paikka sinänsä vaikuttaa hirveästi, kun itsenäinen liikkuminen on liki nollassa - ja olen tottunut toimimaan aika itsenäisesti. Uudessa paikassa mulla sitä paitsi asuu jo valmiiksi ystäväisiä.
Lähetä kommentti