mestarimarttyyri päivittää

Tiedän ja myönnän olevani pikkumainen. Minua ärsyttää taas ihan miljoona asiaa R:ssä ja kodissamme ja suhteessamme. Ärsyttää se että koen olevani täällä lapsenvahtina. Ärsyttää se että R ei saa etiksiä minkään sortin järjestykseen - viimeksi tänään pihalle mennessä poika kenkkuili ulkovaatteita puettaessa, ja R alkaa kysellä kakaralta, minkä pipon hän sitten haluaisi päähänsä. Hellanlettas. Pipo päähän ja pihalle, turha jäädä kuksimaan mitään hiivatin lakkivalikoimia. Ärsyttää se, että joudun siivoamaan kakaroiden ja R:n jättämiä jälkiä pitkin huushollia. Se että R ei pyyhi pöytää. Se että R ei vaadi lapsia pesemään käsiään wc- tai pottakäynnin jälkeen. Se että meidän huusholli on täynnä varastoon kuuluvaa tavaraa, koska varasto on täynnä R:n vanhoja tietokoneita vuodelta nollapiste ("niillä on jo arvoa sen vuoksi kun ovat niin vanhoja". No myisi perkules ne sitten). Se että R huolehtii aina etisten asiat, Lapsrukan asioista saan itse pitää huolta, ja jokseenkin paljon etistenkin. Ollaan taas siinä pisteessä että ärsyttää jo sekin, että R on puhunut monesti muutosta yksikön ensimmäisessä, ei suinkaan monikon ensimmäisessä, kuten voisi olettaa. Ja se että etisten ja R:n tinat oli nostettu erikseen riviin tiskipöydälle ja Lapsrukan ja minun olivat erikseen jossain muualla. Ennen kaikkea tätä ärsytyskynnystäni madaltaa se, että muuttoani ennen R antoi kovasti ymmärtää kuinka hyvin hän pystyy olemaan lasten kanssa, kuinka kulturelli hän on ja kuinka älykäs. Kulturelli my ass, älykäs niiltä osin että yhtään sarkastisemman vitsin joutuu vääntämään rautalangasta, ja kasvatusasioistahan saittekin jo lukea. Kyllä. Olen pikkumainen, mutta alan olla taas lopen v*ttuuntunut.