Hirviöäidin tunnustus

Joulu oli hyvä, kuten tavallista, jos sen viettää vanhempieni luona. Siitä suurin ansio kuuluu vanhalle hirsitalolle. R tosin väitti palelevansa, mutta se onkin kaupunkilainen vilukissa.

Hirviöäiti erehtyi antamaan nuhaiselle Lapsrukalle puolikkaan supon parasetamolia, mistä saatiin oiva riita aatonaatoksi. Kun kuulemma ei lasta saa lääkkeillä hiljentää ja R:llä on kyllä kokemusta lapsenhoidosta ja miksen soittanut hänelle töihin että oltaisi menty lääkäriin jos Lapsrukka kerran oli niin sairas. R olisi itse antanut edellisenä iltana Lapsrukalle tyttärelleen määrättyä reseptilääkettä, jos en olisi sanonut ettei muuten käy. En tajua, mutta hei, mullahan ei olekaan kokemusta lastenhoidosta. Riita antoi oivan tilaisuuden sanoa asioita jotka eivät olleet kovin reiluja, puolin ja toisin, ja päädyin sanomaan mm. että viettäköön joulunsa keskenään, me lähdetään Lapsrukan ja koirien kanssa. R:n isä tuli juuri mehukkaimmalla hetkellä tuomaan Lapsrukan joululahjaa (vain 2,5 tuntia myöhässä), ja pyhä vihani lientyi vierailun aikana sen verran että lähdimme koko konkkis kuitenkin.

Valoisampi uutinen on se, että huolimatta realistisuuteen taipuvan mielikuvitukseni yrityksestä maalata paholaisia seinille, olemme yhä muuttamassa Pirkanmaalle, ja lisäksi asuntokin alkaa olla plakkarissa, vieläpä sen kokoinen että ehkä mahtuisimme lämpöisemmässä sovussa saman katon alle (vannomatta paras), varsinkin jos ylimääräisistä rojuista pääsisi eroon. Sille en voi mitään, että aina kun jompi kumpi etiksistä on sairaana, herää mielessäni toivo vierailun peruuntumisesta. Kuitenkin selviydyn tätä nykyä mielestäni jo paremmin etisten kanssa kuin aiemmin. En ole riemuissani siitä että R haluaa muuton jälkeen lähteä ajamaan tapaamisia viikon mittaisiksi, mutta yritän muistaa että mulla on toivottavasti enemmän omaa elämää ja isommat ympyrät, ja muukin paikka mihin lähteä kiroilemaan kuin kuusen alle kärpässienien seuraan.

Muuttoon on kuitenkin vielä aikaa muutama kuukausi ja täällä täytyisi siihen asti sinnitellä. Tuntuu ehkä entistä tiukemmalta, juuri sen vuoksi että (ainakin haavekuvissa) parempaa on tiedossa. Ja hei, VR:n aikaulottuvuudessa alle 2 h matka pääkaupunkiseudulle. Huippua. Olen tosin huomannut periferiassa asumisen edut päiväkahviseutuun nähden. Niitä mitataan euroissa. Täällä, jopa "lähi"taajamassa, jota joku saattaa erehtyä myös kaupungiksi kutsumaan, saa samalla hinnalla kaffen ja pikkusuolaisen kaksi henkilöä kuin Helsingissä yksi. Toisaalta Helsingistä saa vuokrattua 2 h + k:n samalla hinnalla kuin tulevasta asuinkaupungistamme tuplasti enemmän asuintilaa. Myönnetään, ei ole sama asia kun meri on satojen kilometrien päässä. Myrskyjen aikaan kadehdin kaikkia rannikolla asuvia siitä, että he pääsivät katsomaan kuohuja henkilökohtaisesti, kun itse jouduin tyytymään Youtuben aaltovideoihin. Niin, minulla on salainen pahe jonka aion nyt paljastaa, joten hyshys: Katson netistä aaltovideoita, enkä nyt tarkoita psyka-Pirjon (opska, ei hoitavaa tahoa) meditatiivisia videoita rantautuvista aalloista palmusaarella, vaan niitä, joita löytyy hakusanoilla "storm", "ocean", "heavy weather" jne. Kai sitä voisi kiksinsä pahemmistakin asioista saada, ja myönnän että onhan tämä vähän säälittävää.