Hetki rauhan täällä, kun lähetin R:n etiksineen apteekkiin hakemaan Sentencedin sinne soittamia lääkkeitäni (kiitos nopeasta toiminnasta, olisi muuten tullut kiintoisa vuodenvaihde ilman efejä), ja Lapsrukka ja koiruet nukkuvat. Järkky riita taas eilen R:n kanssa. Olen aika väsynyt passaamaan lapsiaan etenkin, jos etukäteen olen pyytänyt että hän hoitaisi etikset koska mulla on muuta. Muuton jälkeen mulla totisesti voi olla muuta, joten kova on kohtalo, kun en ole pukemassa ja syöttämässä tai vähintään vahtimassa kakaroitaan. Kivoja lapsiahan ne ovat, kumpikin, mutta kun: 1. eivät ole omiani 2. R on kehunut ja kehuu yhä itseään aivan huippuhyväksi lasten kanssa. Joo, uusioperhetermein R on sirkustelija, kasvatuspsykologisin termein salliva kasvattaja (joka lopulta polttaa päreensä totaalisesti ja on siten selvästi arvaamattomampi lapsille kuin kurinpitäjä, jollaiseksi itseäni voisin ihan omin termein väittää). 3. Jos on pakko luvata että selviää lasten kanssa ja saa jokaisen kakaran valmiiksi niin että mun ei tarvi juuri sillä sekunnilla olla valmiina tössöttämässä ruokia suihin ja sukkia jalkoihin "koska se menee multa sujuvammin" niin sopisi joko pitää lupauksensa tai olla olettamatta että olen saman tien auttamassa kun kello käy liian kiivaasti. 4. Psykoni termein R on tyypillinen mies, joka tekee yhden tehtävän kerrallaan alusta loppuun eikä kuule tai näe mitään muuta sinä aikana: kun tiskataan tuttipulloja, tiskataan kaikki tuttipullot ja sitten ne kootaan kaikki vaikka mukaan ei tarvittaisi kuin pari, ja muut ehtisi koota myöhemminkin. Tai kun lääkäri on sanonut että voisi hyvin jo aloittaa kiinteiden ruokinnan Lapsrukalle, niin se on pakko aloittaa juuri silloin kun aika on kortilla, ja hakea joku v**un videokamera vielä, vaikka kuinka olisi kiire ja mun asiat menee sen vuoksi pieleen. Aa-aaargh!
Mikä parasta, vaikkei tätä ehkä kukaan jaksa enää lukeakaan, kun olin Lapsrukan kanssa kirpparilla eilen odottelemassa että R tulee konkkaronkkansa kanssa hakemaan, saan puhelun R:ltä, että ostaisin etiksille kuivat vaatteet vieraisille kun olivat kastelleet itsensä pihalla. On se helevetti ettei täydellisyydestään huolimatta voi ottaa varavaatteita. Tai kurahousuja. Ja tietysti vieraspaikassa sain siivota etisten jälkiä Lapsrukka sylissä, huolehtia että R katsoo ettei tyttärensä kaada maitolasia haarukalla huiskiessaan ja ettei tyttöparka tunge kokonaista lihaköntsää (joka R:n sanoin oli vain pieni lihapulla) suuhunsa tai ainakin saa pureskeltua sen ilman pahempia sotkuja. Tai ettei poikansa pullauta pahanmakuista suklaakonvehtia kyläpaikan pöytäliinalle vaan ihan vain lautasliinaan. Ei hemmetti. Ja R vielä kehtaa ihmetellä, kun olin kiukkuinen ja komensin sen siivoamaan keittiötä illalla. Saa välillä itse siivota jälkikasvunsa jäljet, ja omansa. Mut onhan se tietysti helpompaa sysätä omat asiansa muille.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti