Kuten tavallista, vauva todennäköisesti herää juuri kun alan päivittää mutta kokeillaan taas.
Perheneuvola oli ok. Siellä käynti lisäsi R:n ja mun keskinäistä läheisyyttä. Ehkä luottamuskin palaisi jossain vaiheessa. Aika pahaksihan se tilanne ehti jo mennä, mut jospa tämä vielä tästä. Viime yön nukuin sohvalla, en tosin parisuhdesyistä: Maisa-rukka on sairaana, ilmeisen pahasti. Saimme ajan iltapäiväksi eläinlääkäriin mutta olen jo valmiiksi sillä mielellä etten kauaa katsele jos tulos kovinkin epävarma ja koira kärsii. Eläimen kärsimys on jostain syystä vaikeimpia asioita kestää - varsinkin kun kyse on lemmikistä. Harmittaa ettei päästä aikaisemmin lääkäriin, ja tuokin aika taidettiin saada silkasta armosta (kiitos Keski-Suomen eläinklinikalle).
Ensi viikolla pääsen nauttimaan Movi-Prepiä ja iloittelemaan niin kolono- kuin gastroskopiallakin. Lääkäri oli sitä mieltä että anemian olisi pitänyt parantua enemmän kun kuukauden päivät söin rautaa. Yyh, ihan vaan jo valmiiksi.
Äää-hyhy-äää kuuluu vaunusta. Paree mennä.
2 kommenttia:
Kuulostipa hyvältä tuo perheneuvola-juttu! Ehkä se siitä vielä selkiintyy :)
Koiran sairastelu sit taas ei. Se on aina yhtä kauheeta.
Kovasti taas toivotan tsemppiä kun en muutakaan voi :)
Joo, ja perheneuvolahomma tuntuu edelleen vaikuttavan positiivisesti. Aikamoinen hiekkalaatikkomeininki meille olikin päässyt syntymään. Mut jospa tosiaan tää nyt tästä vielä...
Maisa voi paremmin. Se ei malttaisi enää lepuuttaa makkarissa, mutten uskalla päästää sitä yhteen Huldan kanssa koska riekkumisuhka on suuri. Jospa siitä vielä koira tulee!
Tsemppiä myös sulle. Paljon.
Lähetä kommentti