Magnolian tunnelmat sopivat yllättävän hyvin tähän elämäni vaiheeseen. Viikonloppu etismuksujen kanssa meni heidän osaltaan mielestäni ihan ok. Sen sijaan alan olla lopen kyllästynyt R:ään. Olen kyllästynyt siihen että koskaan en voi tietää mitä on tulossa, että en saa tukea yhteisissä asioissamme ja että riidellessä vastassani on laskelmoiva ja kontrollinhaluinen mies. En voi luottaa omaan arviooni hyvin menneistä hetkistä etisten kanssa, koska teen kuitenkin jotain väärin, ja asian selvittäminen etenee yleensä siihen että hyperventiloin vessassa. En voi luottaa tosin muutenkaan siihen, mitä luvataan tai sanotaan, koska asiat voivat aivan yhtä hyvin mennäkin päinvastoin, eikä siitä tunnu olevan edes syytä mainita minulle. Luulen, että R on melkoisen epätasapainoinen ihminen, joka yrittää viimeiseen asti puristaa asioita tiettyyn muottiin jotta ne pysyisivät tasapainossa - tai jotta itse pysyisi. Sääli vain että tämä kaikki paljastuu nyt. Jos olisin tiennyt, mihin joudun kun muutin tänne villiin pohjolaan, en olisi lähtenyt, mutta kukapa sitä nyt huonoja puoliaan vapaaehtoisesti heti alkuun esittelisi. . Nyt täytyy kai yrittää pelastaa se mitä on pelastettavissa. Ainakin oppinen pitämään omia puoliani. Ei sitä täällä kukaan muukaan tee. Ilman perhettäni - vanhempiani ja siskojani - olisin melkoisen hukassa.
Huomaan vetäytyväni parisuhteesta. Uskon että se johtuu vain siitä, etten jaksa enää ottaa vastaan yhtään hyökkäystä joka päättyy sellaiseen ahdistukseen kuin kaikki aiemmat. Jos olisin huonommassa kunnossa, tästä ei tulisi hyvää jälkeä, mutta nyt lähinnä kiinnostuksella odotan, miten kaikki päättyy ja mihin vauvan kanssa päädyn.
5 kommenttia:
Voi itku. Ei kuulosta hyvältä ollenkaan, mutta jospa kuitenkin... Jotain, jokin?
Jaksamista ♥
Joo, me nyt ihmetellään se perheneuvola. Katsotaan sitten mitä tapahtuu. Jotenkin vaan ihmetyttää, että sitäkin piti venyttää tähän asti, kun ehdotin sitä jo ennen vauvan syntymää. No, parempi kai nyt kuin ei lain.
Jaksamista myös sinulle sinne syrjäiseen rannikkokaupunkiin täältä keskisen Suomen metropolitaniasta.
Paljon voimia sinne! Postauksesi toi mieleeni oman puolivuotiseni villissä pohjolassa. Olin kaukana kotoa, kavereista ja perheestä, kaikesta omasta. Tunsin olevani keskellä ei mitään kahlehdittuna huonoon suhteeseen ja ainaiseen riitelyyn. Olin siellä ainoastaan J:n takia, tuntui, ettei mulla ole siellä yhtään mitään. Ahdisti. Kaverini kirjoitti, että tule pois sieltä. Muutaman kuukauden tuumimisen jälkeen mä lähdin. Se oli oikea päätös, itseni ja parisuhteenkin kannalta.
Tiedän, että teillä on ihan eri tilanne, pieni vauvakin ja kaikkea. Mutta mun tekisi vaan mieli sanoa sulle sama mitä kaverini (onneksi) sanoi mulle; tule pois sieltä!
Ääh, nyt kuulostaa siltä että kehotan sua eroamaan ja jättämään kaiken.. En! Mutta toi tilanne tuntuu niin epäreilulta. R:n työ, koti, lapset. Entä sä? Entä te?
Mä tein itsekkäitä valintoja, tulin takas kotiin, menin kouluun, aloin elää omaa elämää. Nykyään meillä menee J:n kanssa tosi hyvin. Tietty siinä on paljon muutakin, mutta... Kotona mä olen mä. Villissä pohjoisessa onneton. Ääh, sekavaa pohdintaa... Toivon todella paljon, että löydätte ratkaisun tilanteeseenne! Halaus!
Voi Dana! Oon kaivannu sua!
Perheneuvolassa oltiin sitä mieltä että meitä tuskin yhdistää se että oltais eri osoitteissa. Sen sijaan yritetään nyt olla sovussa ja antaa toisillemme myötätuntoa ja läheisyyttä kilpailun asemesta. Ihan huomaamatta nimittäin hommat oli menneet siihen että kuka teki mitä viimeksi ja kuinka paljon ja kummalla onkaan surkeempaa. Mut lisäksi oltiin sitä mieltä että pakosta ei synny mitään hyvää. Oli aika oivaltavaa mun mielestä että R:llä saattaa avioerostaan johtuen olla ajatus siitä että tän perheen kanssa on onnistuttava. Siks oli huojentavaa kuulla niiden "tätien" suusta että me tarvitaan aikaa ja rauhaa siihen että tästä perheestä tulis meidän näköinen perhe.
Oon voinu paremmin ja uskon että R:kin on.
Laittaisitko mulle sun osoitteen? Ei sillä että saisin aikaiseksi mitään lähettää mutta ihan kaiken varalta kuitenkin ;)
Iso, lämmin halaus sulle!
Mäkin oon kaivannut sua!
Tosi hienoa että menitte perheneuvolaan ja että siitä oli apua! Miten on nyt mennyt? Ja miten Maisa voi?
Laitan sen osoitteen sulle vaikka tekstarilla.
Halaus takaisin!!!
Lähetä kommentti